Useimpien koirarotujen historia alkaa siitä, että joku halusi tietynlaisen koiran ja jalosti sellaisen. Amerikankääpiökettuterrierin historia alkaa päinvastoin: siitä, että joku sai pentueeseensa koiria, joita ei ollut tilattu. United Kennel Clubin rotuhistorian mukaan sileäkarvaisten kettuterrierien omistajat huomasivat, että pentueiden pienimmät yksilöt, runts eli hylkypennut, olivat usein kaikkein sisukkaimpia. Niistä rotu sai alkunsa.
Tämä tausta selittää osaltaan, miksi muutaman kilon koira käyttäytyy kuin paljon isompi.
Paperiketju vuoteen 1875 asti
Amerikankääpiökettuterrierin suora esi-isä on sileäkarvainen kettuterrieri, jonka juuret AKC:n historiikki sijoittaa 1700-luvun englantilaisiin ketunmetsästyksiin. Englanninkielisen Wikipedian mukaan osa kasvattajista pystyy jäljittämään koiriensa sukutaulun aina koiraan nimeltä Foiler, ensimmäiseen kettuterrieriin, jonka Britannian Kennel Club rekisteröi vuosien 1875–76 tienoilla.
Se on poikkeuksellisen pitkä dokumentoitu ketju pienelle ja suhteellisen nuorelle rodulle. Käytännössä se tarkoittaa, että Suomessakin nukkuva pikkuterrieri on paperilla sukua viktoriaanisen ajan työterriereille, jotka ajettiin ketun perässä maan alle.
Hylkypennut osoittautuivat kovimmiksi
AKC:n historiikin mukaan sileäkarvaisen kettuterrierin suosio kasvoi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa, ja samalla kasvoi kiinnostus sen pienimpiin jälkeläisiin. Ne painoivat noin seitsemän paunaa (noin 3 kg), ja niitä arvostettiin hyvän luonteen vuoksi. Pentueiden pienimmät yksilöt olivat usein niistä kaikkein sisukkaimpia.
Maatiloilla niistä tuli AKC:n mukaan erinomaisia rotankoiria ja samalla lasten seurakoiria. Maanviljelijät alkoivat jalostaa pienimpiä sileäkarvaisia kettuterriereitä tarkoituksella, ja UKC:n mukaan rotu kehittyi vuoden 1912 ja 1920-luvun puolivälin välillä. Lopputulos oli koira, joka oli kokoluokaltaan sylikoira mutta luonteeltaan terrieri.
Sirkusaika: rodun kuuluisin ja unohdetuin vaihe
Tässä on rodun historian hauskin luku.
AKC:n julkaiseman rotukolumnin mukaan Yhdysvalloissa kiersi 1900-luvun alussa sirkuksia, joiden ohjelmistoon kuuluivat koiranumerot, ja kääpiökettuterrierit olivat suosittuja esiintyjiä. Ne sopeutuivat sirkuselämään älykkyytensä ja koulutettavuutensa ansiosta. AKC:n historiikin mukaan pienet terrierit päätyivät sirkusteltan alle temppukoiriksi esiintymään yleisön nauruksi.
Sama AKC:n kolumni yhdistää rodun kyvyn oppia monimutkaisia hyppytemppuja siihen, miten rotu suoriutuu nykypäivän agilityradoilla.
Chihuahua, italianvinttikoira ja tarkoituksellisesti pehmennetty luonne
Rodun koon vakiinnuttaminen ei onnistunut pelkästään valitsemalla pienimpiä. AKC:n historiikin mukaan kasvattajat risteyttivät kääpiökettuterriereitä vuosien ajan kääpiömanchesterinterrieriin ja chihuahuaan, jotta koira pysyisi pienenä mutta voimakkaana. American Toy Fox Terrier Club mainitsee lisäksi kääpiöpinserin ja italianvinttikoiran.
AKC:n mukaan monet harrastajat uskovat, että risteytykset muiden kääpiörotujen kanssa antoivat rodulle lievemmän luonteen, kun taas terrierin sisu, rohkeus ja vilkkaus säilyivät. American Toy Fox Terrier Club kuvaa saman: risteytykset tekivät luonteesta helpomman elää.
Tämä on tärkeä tieto nykyomistajalle. Amerikankääpiökettuterrieri on näiden lähteiden mukaan luonteeltaan pehmeämpi kuin esikuvansa, mutta silti selvästi terrieri.
| Vaikutus | Mistä | Mitä toi mukanaan |
|---|---|---|
| Perusta | Sileäkarvainen kettuterrieri | Riistavietti, rohkeus, rakenne, väritys |
| Koko | Pentueiden pienimmät yksilöt | Pieni koko ja terrierin sisu |
| Koko ja luonne | Kääpiömanchesterinterrieri, chihuahua | Koon vakiintuminen, pehmeämpi luonne (AKC) |
| Muut risteytykset | Italianvinttikoira, kääpiöpinseri | Mainitaan ATFTC:n rotuhistoriassa |
88 vuoden rekisteröintitaistelu
Rodun virallistaminen on oma tarinansa, ja siinä on enemmän kärsivällisyyttä kuin useimmissa koiraharrastuksen kertomuksissa.
- 1912: United Kennel Club alkaa rekisteröidä sileäkarvaisia kettuterriereitä. Pienet yksilöt rekisteröidään samalla nimellä kuin isommat.
- 1915: rodun harrastajat anovat ensimmäisen kerran American Kennel Clubilta tunnustusta omalle rodulle. Hakemus hylätään.
- 1920-luku: UKC:n mukaan rotu on kehittynyt 1920-luvun puoliväliin mennessä, mutta koirat rekisteröidään yhä nimellä "Fox Terrier (Smooth)".
- 24.2.1936: UKC alkaa rekisteröidä rotua omalla nimellään Toy Fox Terrier. UKC:ssa rotu kuuluu terrieriryhmään, ei toy-ryhmään.
- 1949: AKC:n historiikin mukaan National Toy Terrier Association laatii rotumääritelmän ja käynnistää näyttelytoiminnan.
- 1990-luvun alku: perustetaan American Toy Fox Terrier Club. 1990-luvun puolivälissä klubi pyytää Laura Perkinsonia, Margi Hilliä, Karen Brancheauta, Susan McCoyta ja Anne Gendronia hakemaan rodulle AKC-tunnustusta.
- Heinäkuu 2000: American Toy Fox Terrier Clubin mukaan AKC hyväksyy rodun Miscellaneous-luokkaan. (AKC:n oma historiikki ajoittaa tämän huhtikuuhun 2001.)
- 1.4.2001: AKC-rekisteröinti avautuu.
- 1.1.2003: rotu tunnustetaan AKC:n toy-ryhmään (ATFTC).
Ensimmäisestä hakemuksesta lopulliseen tunnustukseen kului 88 vuotta. Matkan varrella rotu ehti myös vaihtaa nimeä useaan otteeseen: rodusta on käytetty myös nimiä American Toy Terrier ja Amertoy, jotka mainitaan yhä rodun muina niminä esimerkiksi AKC:n rotusivulla ja englanninkielisessä Wikipediassa.
Huomionarvoista on, että kaksi rekisteriä sijoitti saman rodun eri ryhmiin: UKC:lle se on terrieri, AKC:lle toy. AKC:n rotumääritelmä ratkaisee asian toteamalla, että rotu on aidosti sekä kääpiökoira että terrieri.
Rotanmetsästäjästä kuulokoiraksi
American Toy Fox Terrier Club kuvaa rotua valppaaksi koiraksi, jolta ei jää huomaamatta mikään ääni. AKC:n historiikin mukaan rodun edustajia on koulutettu kuulokoiriksi kuulovammaisille, ja yksi rodun edustaja on toiminut kohtauksista varoittavana koirana.
Sama valppaus, joka saa naapurin ärsyyntymään ovikellon soidessa, on toisessa yhteydessä koulutettu avuksi. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun miettii rodun haukkumista: valppautta voi ohjata koulutuksella.
Rodun tulo Suomeen 1999–2002
Suomessa amerikankääpiökettuterrierin historia on lyhyt ja poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu, pitkälti siksi, että se tapahtui internetin aikakaudella ja mukana oli vain kourallinen ihmisiä.
Ensimmäiset rodun edustajiksi ilmoitetut koirat tulivat Suomeen jo 1990-luvulla, mutta niiden alkuperä on jäänyt osin epäselväksi. Lea Ellen Pirkkalaisen kertoman mukaan Suomeen oli ennen vuosien 1999–2000 vaihdetta tullut kaksi rodun edustajaa Australiasta. Ne saivat yhden pentueen, eikä jatkoa ollut näköpiirissä.
Ratkaiseva käänne oli sattuma. Lea Ellen Pirkkalainen löysi rodun koirakirjasta noin vuonna 1999 ja päätti hankkia sellaisen. Selvitystyön jälkeen kävi ilmi, ettei Suomessa käytännössä ollut rotua. Maaliskuussa 2001 hän toi Yhdysvalloista kaksi koiraa, Mignet Elvira Of Phoenix ("Elli") ja Mignet Extempore Of Phoenix ("Eppu"), todennäköisesti maan ensimmäiset puhdasrotuiset amerikankääpiökettuterrierit.
Toy Fox Terrier Kennelsin julkaiseman historiikin mukaan Suomen ensimmäinen UKC-rekisteröity pentue syntyi 19.12.2002 Pirkkalaisen kenneliin Helsinkiin, ja siinä oli kuusi pentua. Saman lähteen mukaan tuontinarttu oli yhdysvaltalaisen Margo K. Carterin Phoenix Rising -kennelin kasvatti, ja koirien hankinnassa auttoi Jonna Dunkel (Toy Fox Terrier Kennels). Lähteet eroavat hieman siinä, kenen rooli oli missäkin vaiheessa ratkaiseva.
Loppu on rehellisyyden nimissä kerrottava myös: Pirkkalaisen oman kertomuksen mukaan kasvatustyö törmäsi terveysongelmiin nopeasti. Vuonna 2002 tuodulla uroksella Mignet Nicky Of Phoenix todettiin molemminpuolinen polvilumpioluksaatio, ja se jäi pois jalostuksesta, koska vika periytyi osalle sen ainoan pentueen pennuista. Vuonna 2006 syntyneellä pennulla todettiin sekä polvi- että lonkkavika, ja Pirkkalainen lopetti kasvatuksen. Nykyään Suomessa on useita vakiintuneita kasvattajia.
Tämä alkuvaihe on yksi syy siihen, miksi polvilumpioluksaatio kannattaa selvittää jokaisen pennun vanhemmilta. AKC suosittelee rodulle polvitutkimusta, ja Suomessa se on myös osa rodun alkuhistoriaa. Lue lisää rodun terveydestä ennen pennun hankintaa.
Miksi rotua ei näe suurissa näyttelyissä
Yksi asia hämmentää Suomessa säännöllisesti: rotu on Suomen Kennelliiton rekisteröimä ja kuuluu terrieriryhmään (ryhmä 3), mutta sitä ei näe kansainvälisissä näyttelyissä samalla tavalla kuin muita terriereitä.
Syy on se, ettei FCI ole hyväksynyt rotua. FCI:n kansainvälinen CACIB-sertifikaatti myönnetään vain FCI:n hyväksymille roduille. Rodun kotimaassa tilanne on päinvastainen: siellä se on kahden suuren rekisterin tunnustama rotu, jolla on oma näyttelyhistoriansa 1940-luvulta asti.
Suomessa rotu rekisteröidään Suomen Kennelliittoon, jonka rotumääritelmä rodulle on hyväksytty 30.6.2010. Ensimmäisistä tuontikoirista kesti siis lähes kymmenen vuotta, ennen kuin rodulla oli Suomessa virallinen rotumääritelmä. Pelkästään UKC:hen rekisteröity koira ei automaattisesti ole Kennelliiton silmissä puhdasrotuinen, joten pentua ostettaessa kannattaa tarkistaa nimenomaan Kennelliiton rekisteröinti.
Tunnustustilanteet muuttuvat ajan myötä, joten ajantasainen tieto kannattaa aina tarkistaa Suomen Kennelliitolta ennen näyttelysuunnitelmia.
Mitä historia kertoo nykyiselle omistajalle
Rodun tausta ei ole pelkkää anekdoottia. Se selittää käytännössä kaiken, mikä yllättää uuden omistajan:
- Se ei tiedä olevansa pieni. Rotu valikoitiin sileäkarvaisten kettuterrierien pienimmistä ja sisukkaimmista yksilöistä. Asenne tuli mukana.
- Se hyppää. AKC:n rotukolumni yhdistää sirkusajan hyppytemput rodun menestykseen agilityssä.
- Se reagoi ääniin. Valppaus voi olla avuksi tai rasite, riippuen siitä, onko sitä ohjattu koulutuksella.
- Perinnölliset sairaudet on silti tunnettava. AKC suosittelee rodulle polvi-, kilpirauhas- ja PLL-tutkimuksia.
- Se on kompromissi. AKC:n mukaan monet harrastajat uskovat, että risteytykset kääpiörotujen kanssa pehmensivät luonnetta.
Rodun historiassa on vielä yksi luku, joka ei näy sukutauluissa vaan sen perimässä. Lue mitä DNA paljastaa rodusta.
Tutustu rodun perustietoihin tai vertaa rotua muihin pienikokoisiin rotuihin, jos harkitset pennun hankintaa.
Usein kysyttyä
Mistä amerikankääpiökettuterrieri on alun perin kotoisin?
Rodun suora esi-isä on sileäkarvainen kettuterrieri, jonka juuret ovat 1700-luvun englantilaisissa ketunmetsästyksissä. Varsinainen rotu kehittyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa: UKC:n mukaan vuoden 1912 ja 1920-luvun puolivälin välillä, kun pentueiden pienimpiä ja sisukkaimpia yksilöitä alettiin jalostaa tarkoituksella.
Miksi kääpiökettuterrieri hyppää niin korkealle?
AKC:n julkaiseman rotukolumnin mukaan rotu oli 1900-luvun alussa suosittu esiintyjä amerikkalaisten sirkusten koiranumeroissa, ja koirat oppivat monimutkaisia hyppytemppuja. Sama kolumni yhdistää nuo taidot siihen, miten rotu suoriutuu nykypäivän agilityradoilla.
Milloin amerikankääpiökettuterrieri tuli Suomeen?
Ennen vuosien 1999–2000 vaihdetta maahan oli tullut kaksi rodun edustajaa Australiasta, mutta ratkaiseva käänne oli maaliskuu 2001, jolloin Lea Ellen Pirkkalainen toi Yhdysvalloista kaksi koiraa, Mignet Elvira Of Phoenixin ja Mignet Extempore Of Phoenixin, todennäköisesti maan ensimmäiset puhdasrotuiset yksilöt. Toy Fox Terrier Kennelsin historiikin mukaan Suomen ensimmäinen UKC-rekisteröity pentue syntyi 19.12.2002 Helsingissä, ja siinä oli kuusi pentua.
Miksi rotua ei näe kansainvälisissä näyttelyissä?
FCI ei ole hyväksynyt rotua, joten se ei voi saada FCI:n kansainvälistä CACIB-sertifikaattia, vaikka Suomen Kennelliitto rekisteröi rodun (rotumääritelmä hyväksytty 30.6.2010) ja rotu kuuluu täällä terrieriryhmään. Kotimaassaan Yhdysvalloissa tilanne on päinvastainen: siellä sen tunnustavat sekä UKC että AKC. Pelkästään UKC:hen rekisteröity koira ei automaattisesti ole Kennelliiton silmissä puhdasrotuinen, joten pentua ostettaessa kannattaa tarkistaa nimenomaan Kennelliiton rekisteröinti.
Lähteet
- United Kennel Club: Toy Fox Terrier
- American Kennel Club: Toy Fox Terrier History: The Balance of a Toy and a Terrier
- American Kennel Club: Breed Spotlight: A Devoted Clown, the Toy Fox Terrier
- American Toy Fox Terrier Club
- Wikipedia: Toy Fox Terrier
- Amerikankääpiökettuterrieri.fi: Historia
- Toy Fox Terrier Kennels: Historia